14. Hankkeen kevään kuulumisia- mitä meillä on tarjota teille?

Hyvää alkavaa vuotta kaikille lukijoille. Kun vuosi vaihtuu, on aika kääntää katsetta tulevaan ja pohtia toki mennyttä. Hankkeessa on aika suunnata katse kohti viimeistä kevättä, sillä hanke loppuu heinäkuussa. Hankkeella on ollut kaksi tavoitetta: 1) teoreettisen hybridikoulutusmallin rakentaminen terveystieteiden koulutukseen sekä 2) hybridiopetuskoulutuksen rakentaminen. Olemme edenneet hyvin ja luoneet hypoteettisen mallin, visuaaliseen muotoon. Meille on syntynyt ymmärrys, ettei laadukas hybridiopetus onnistu ilman opiskelijan aktiivisen roolin tukemista, digituen saamista eikä opettajan laaja-alaista osaamista hybridiopetusympäristössä ja kokonaisvaltaista tukea. 

Olemme olleet mukana monissa verkostoissa, koulutuksissa ja keskusteluissa, joissa on pohdittu hybridiopetuksen integroimista osaksi korkeakoulun opetusta. Oulun yliopiston tasolla olemme olleet mukana kehittämässä erilaisia joustavia opetusmalleja. Tässä kehitystyössä on nyt mukana neljä eri yliopisto-opettajaa eri tieteenaloilta, ja hankkeessa keräämämme tieto on ollut hyödynnettävissä ko. opettajille, jotka nyt keväällä alkavat opettaa hybridimallilla (opetuksessa sekä etä- että lähiopiskelijoita). Olemme myös selkiyttäneet pedagogisia ohjeitamme opettajille mallimme mukaisen viitekehyksen mukaan.

Uusia hybridiopetusmenetelmiä on pilotoitu jo syksystä 2021 lähtien, paljon teknologisia muutoksia on luokkatiloissa tapahtunut. Kehitystyö jatkuu. Opiskelijoita on osallistunut lähes 60 pilottiopintojaksoille ja opettajien pilottikoulutukseen (hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutus, hybriditoteutus) osallistui toista kymmentä opettajaa Oulun yliopiston lääketieteen tiedekunnasta. Aiomme vielä pilotoida kyseistä koulutusta täysin verkkokoulutuksena DigiCampuksella suoritettuna tämän kevään aikana.

Hankkeessa on tapahtunut myös henkilöstömuutoksia. Tiina Törmänen saa tohtoritutkintonsa valmiiksi ja väittelee perjantaina 20.1.2022 Oulun yliopistossa. Väitöstutkimuksessaan hän on tutkinut perusasteen oppilaiden tunteita ja jaettua tunteiden säätelyä yhteisöllisen oppimisen tilanteissa. Voit seurata väitöstä täältä: https://www.oulu.fi/fi/vaitokset/oppilaiden-tunteet-ja-niiden-sosiaalisesti-jaettu-saately-osana-yhteisollista-oppimista (valitse "vieraile väitöstilaisuudessa"). Tiina on tuonut valtavasti osaamista mm. oppimisen itsesäätelyn ja yhteisöllisen oppimisen tukemisen osalta hankkeeseen. 

Tiinan siirryttyä muihin tehtäviin alkuvuodesta, saimme hankkeeseen kasvatustieteiden tiedekunnan edustajan, Jaakko Ojalan, joka viimeistelee luokanopettajaopintojaan ja keskittyy pro gradu- työssään motivaation tukemiseen etä- ja hybridiopetuksessa. Jaakko on kerännyt hankkeessa aineistoa liittyen opettajien ennakkokäsityksiin etä- ja hybridiopetukseen liittyen.

Koska aiemmin esittelimme hankkeen työntekijöitä, on seuraavaksi Jaakon vuoro:

 

Kuka olet? Jaakko Ojala. Viidennen ja täten myös viimeisen vuoden luokanopettaja opiskelija. Olen suorittanut suuren osan opinnoistani etä- tai hybridiopetuksessa, ja kandidaatin tutkielmani käsitteli oppimismotivaation tukemista etäopetuksessa. Myös kandidaattivaiheen harjoitteluni suoritin etäopetuksessa. Aloitin pro gradu- tutkielmani tekemisen syksyllä osana LearnHybrid hanketta, aiheenani jo kandista tuttu oppimismotivaatio etä- ja hybridiopetuksessa. Mahtavan tilaisuuden tullen pääsen nyt osallistumaan hankkeeseen asiantuntijaroolissa ja näkemään mitä hanketyö on.

Mitä teen hankkeessa? Hyppään hankkeessa Tiinan kenkiin pedagogisena asiantuntijana. Pyrin tuomaan hankkeessa esille oppimismotivaatiota edistäviä ratkaisuja ja omaa osaamistani erilaisiin etäopetusratkaisuihin liittyen. Vahvuuteni hankkeen osalta on opiskelijan oppimismotivaation tukeminen erilaisin etämenetelmin ja materiaalein.

Mistä iloitsen? Haasteista, omien rajojen ylittämisestä ja itsensä kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Valokuvauksesta, lautapeleistä ja ystävien kanssa ajanvietosta.

Mikä kiehtoo? Opetuksen kehittäminen ja opetusteknologian käyttö osana opetusta. Erityisesti minua kiehtoo, kuinka oppimismotivaatiota voidaan parantaa ja kuinka teknologiaa voidaan hyödyntää osana motivaation ylläpidossa. Myös opettajien ennakkokäsitykset liittyen etä- ja hybridiopetukseen ovat mielenkiintoisia ja mielestäni “avain” toimivien opetusmenetelmien löytämiseen.

  Uutta tietoa opetuksen kehittämisen tueksi

Meillä on tulossa Lääketieteen ja terveystieteiden tutkimusyksikön (huomaa uusi nimemme) ohessa paljon hybridiopetukseen liittyvää kansainvälistä tutkimusta: sosiaali- ja terveysalan ja -tieteiden opettajien kokemuksista hybridiopetuksesta (Marjo Mensonen), terveystieteiden opiskelijoiden kokemuksista hybridiopetuksesta (Eija Nyman), itsearviointimittarin kehittämisestä opettajien hybridiopetusosaamisen itsearviointiin (Henna Jokinen), poikkileikkaustutkimus terveysalan ja -tieteiden opettajien hybridiopetusosaamisesta ja osaamiseen vaikuttavista tekijöistä (Riina Jämsä), sekä hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta (Merja Kokko). Näiden tutkimusyksikkömme opettajamaisteriopiskelijoiden tuottamaa tietoa on hyödynnetty hybridikoulutusmallin rakentamisessa sekä koulutuksen kehittämisessä ja kaikki opiskelijat ovat jo käsikirjoitusvaiheessa omassa tutkimuksessaan. Toivon mukaan saamme kevään aikana julkaisuja, mikä auttaa näyttöön perustuvan opetuksen kehittämisessä ja jatkuvan osaamisen tukemisessa.

Nyt keväällä jatkamme siis tavoitteitamme kohti: siirrämme hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen kaikille avoimeksi koulutukseksi DigiCampus-alustalle, pilotoimme sen, ja avaamme sitten teille kaikille kiinnostuneille.

Jaamme hankkeen kuulumisia tämän blogin lisäksi Instagram- tilillä @terveystieteetoulu sekä Twitterissä @Terveystiede_OY. Kannattaa myös seurata Twitterissä Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikköä @LET_Oulu.

Mukavaa tammikuuta,

Terkuin,

Sari, Heli ja Jaakko

 

 

13. Hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutus on nyt pilotoitu!

 

Hyvät lukijat,

 

Meillä oli tiistaina 22.11 toinen ja samalla viimeinen hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuspäivä terveystieteiden ja lääketieteen opettajille. Toisen koulutuspäivän teemat olivat sosiaalinen vuorovaikutus hybridiopetuksessa, yhteisöllinen oppiminen sekä arviointi ja palautteenanto hybridiopetuksessa. Tällä kertaa olimme noin 25 henkilön opetustilassa, jonne oli asennettu vastikään Panacast 50 -järjestelmä. Ääni kuului koko tilasta hyvin etänä osallistuville ja kamera lähetti laadukasta kuvaa (ja välillä sai jopa valittua, että kamera seuraa puhujaa).

Sosiaalisen vuorovaikutuksen teemaa käsitellessämme kokeilimme Gathertown- sovellusta, jonne oli rakennettu erilaisia pöytäryhmiä. Jokainen kirjautui omalla avattarellaan sovellukseen ja liikkuessaan toisen avattaren luo, pystyi puhumaan hänelle. Pöytäryhmissä saattoi käydä keskustelua ryhmäläisten kesken ja alustalle oli laitettu myös muutamia teemoja pohdittavaksi valkotauluille. Kun osallistujilla oli kuulokkeet, ja tilassa kokolattiamatto, eivät äänet muodostuneet häiriöksi muille, vaikka vieruskaveri ei välttämättä ollut samassa pöytäryhmässä keskustelemassa Lisäksi meillä oli toinen opiskelutila käytössä, jonne muutamia osallistujia siirtyi tämän aktiviteetin ajaksi. Yhteisöllisen oppimisen osiossa pääsimme kokeilemaan draamaesityksiä, jotka oli toteutettu siten, että etäosallistujat ja lähiosallistujat muodostivat omat pienryhmänsä. Tämäkin onnistui hyvin! Yhteisöllinen oppiminen on erinomainen menetelmä tiedon rakenteluun ja hybridiopetuksessa se mahdollistuu myös sekaryhmiä hyödyntäen (lähi- ja etäosallistujista muodostuvia). Hybridiopetuksessa etäosallistujien ja lähiosallistujien kokemus kahdesta erillisestä ryhmästä, voi vähentyä itse asiassa kokeilemalla välillä erilaisia ryhmien muodostamisia. Myöskään aina ei opettajan tarvitse jakaa ryhmiin: hän voi myös luoda huoneet, jonne osallistujat itse kirjautuvat.

Lopuksi keskustelimme arvioinnista ja palautteenannosta. On haastava tietää, mitä opiskelijat todellisuudessa tekevät tai miten he oppivat, jos osaamista testataan vain opintojakson lopussa tai keskustelua ei saa vireille. Harjoittelimme päivän aikana muutamia aktivoivia työkaluja, joita voi hyödyntää etä- ja lähiosallistujien keskinäiseen vuorovaikutukseen ja vertaisarviointiin, mutta myös opettajana nopeaankin palautteeseen. Osallistujat pääsivät myös esittämään täydennyskoulutuksessa työstämiään pedagogisia suunnitelmia, jossa rakensivat osioita täydennyskoulutuksen teemat huomioiden.

Kaiken kaikkiaan täydennyskoulutuksesta jäi todella hyvä ja innostunut mieli. Palautteen perusteella koulutus antoi opettajille hyvin valmiuksia toteuttaa laadukasta hybridiopetusta, vaikkakin paljon jää myös itse opiskeltavaa ja kokeiltavaa. Käytämme palautetta verkkokoulutuksen rakentamisessa. Verkostoituminen ja osaamisen jakaminen on myös tärkeää. Organisaatio tarjoaa paljon koulutuksia salitekniikasta ja nyt tämän koulutuksen kautta sai valmiuksia syvempään ymmärrykseen siitä, mistä opettajan osaaminen hybridiopetuksessa oikein koostuukaan. Myös erilaiset digitutorverkostot ovat tärkeitä digipedagogisten ratkaisujen jakamisessa työyhteisöön.

Keväällä olemme siirtämässä koulutuksen DigiCampukselle, ja pilotoimme verkkokoulutusta vielä keväällä. Te pääsette sen jälkeen itse opiskelemaan hybridiopetusteemasta koulutuksemme avulla!

Tänään ja huomenna on Oulun yliopistossa järjestettävillä Kasvatustieteen päivillä hankkeemme posteri esillä, joten jos osallistut, käyhän perehtymässä https://kt-paivat2022.edu.oulu.fi/

Lisäksi olemme KOPE-hankkeen vertaislounaalla kertomassa hybridiopetuksesta 7.12 klo 11-13 (https://oamk.zoom.us/j/67168754486) sekä toistamiseen Medigi-verkostotapaamisessa 15.12.

 

Yst. Sari, Tiina ja Heli

12. Opettajien hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen toteutus alkanut

Hyvät lukijat,

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia ja paljon on ehtinyt tapahtua hankkeessa sekä ylipäätään hybridiopetuksen ja koulutuksen kehittämisen ympärillä. Hankkeen suunnitelmat ovat toteutuneet aikataulussa, ja hanke sai myös parin kuukauden jatkoajan heinäkuulle 2023 asti. Tämä mahdollistaa laajemman palautteen keräämisen täydennyskoulutuksestamme ja opettajien konkreettisten kuormitusta lisäävien tekijöiden tunnistamista ja niihin reagoimista.

Olemme rakentaneet kahden opintopisteen laajuisen Hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen, jonka pilotointi alkoi viime viikolla 3.11. Päätimme toteuttaa pilottikoulutuksen hybridiopetuksena ja saimme pilottiin parikymmentä opettajaa, joista osa oli paikalla Linnanmaalla LeaFissa ja osa etänä linjoilla. Ensimmäinen koulutuspäivämme sisälsi orientoitumista sekä pedagogisen ja teknologisen osaamisen liittyviä sisältöjä. Osallistuvat terveysalan (lääketieteen ja terveystieteiden) opettajat toivat esille kokemuksiaan ja oli mahtava tunnistaa samankaltaisia toiveita, onnistumisia ja haasteita hybridiopetukseen liittyen. Nykypäivän opiskelijat ovat taitavia digitaalisissa taidoissa, mutta yhtenäiset ohjeet sekä henkilökunnalle että opiskelijoille ovat laadukkaan hybridiopetuksen keskiössä. Uusia sovelluksia ja ohjelmia tulee, mutta opettajien resurssit perehtyä niihin eivät välttämättä ole suuret. On tärkeää, että hyviä käytäntöjä voidaan jakaa opettajien kesken ja myös tarvittaessa saada ja tarjota mentorointia kollegojen kesken. Tämä on noussut esille myös kansallisissa haastatteluissa, joita olemme toteuttaneet terveystieteiden ja terveysalan opettajille.

Täydennyskoulutuksen ensimmäinen päivä sisälsi menetelmällisiä vinkkejä, joihin osallistujat pystyvät tutustumaan tarkemmin Moodle-oppimisympäristössä, yhteistä keskustelua, teoriaa sekä aktiviteetteja. Osallistuvat opettajat pääsivät kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja kuten ryhmä- ja parityöskentelyä siten, että ryhmät muodostuvat myös lähi+etäopiskelijat yhdistävillä kokoonpanoilla. Tämä toimi, kun osallistujat löysivät rauhallisen työskentelytilan ja äänitekniset ongelmat saatiin selvitettyä. Keskustelimme myös tiimiopettajuudesta: se ei aina tarkoita sitä, että toinen opettaja on esim.  pelkästään tekninen vastuuhenkilö ja tekee breakout-huoneet sekä vastaa chatista. Kokeilimme työpistetyöskentelyä jaetuissa työtiloissa, joissa oli helppo siirtyä virtuaalisesti learning cafe -tyyppisesti pisteestä toiseen. Jaetuissa työtiloissa myös tehtävän ohjaana (fasilitaattori/opettaja) pystyy seuraamaan pienryhmien edistymistä.

Toinen pilottikoulutuksemme toteutuu keväällä kokonaan verkkokoulutuksena, mutta sitä ennen syvennymme 22.11 vielä tarkemmin sosiaaliseen vuorovaikutukseen hybridiopetuksessa, yhteisöllisen oppimisen tukemiseen sekä arviointiin ja palautteenantoon. Näistä teemoista muodostuu koko kahden opintopisteen kokonaisuus.

Olemme hankkeessa mukana myös yliopiston tasolla laajemman hybridiopetusmallin kehittämisessä.

 

Meidät löytää Kasvatustieteen päiviltä Oulusta tämän kuun lopulla. Siellä on esillä hankkeemme posteri – tulethan moikkaamaan!

 

Sari, Heli ja Tiina

11. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajan digipedagogiset taidot

Hyvät lukijat,

Viime vuosien muutokset niin yhteiskunnassa, korkeakouluissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissakin ovat tuoneet haasteita. Alalla työskentelevien opettajien tulee kiinnittää huomiota jatkuvaan monipuoliseen osaamisen päivittämiseen sekä yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin omaksumiseen, jotta osaavat kouluttaa tulevia ammattilaisia. Olemme jo heti terveystieteen opettajaopintojemme alussa saaneet oppia, että sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan (soteku) opettajien osaaminen koostuu monipuolisesti opettamisen eri osa-alueista; vahvasta pedagogisesta osaamisesta, tutkimusosaamisesta, kulttuuriosaamisesta, substanssiosaamisesta sekä näyttöön perustuvan toiminnan osaamisesta. Opettajien tulee hallita myös johtamis- ja yhteistyöosaaminen, sekä verkostoituminen niin kansallisessa kuin kansainväliselläkin tasolla. Lisäksi opettajien on pystyttävä työskentelemään erilaisissa digitaalisissa oppimisympäristöissä yhä enemmän digitalisoituvan maailman myötä. Digitaalisella osaamisella tarkoitetaan kykyä käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa. Soteku-alan opettajat käyttävät digitaalista teknologiaa yhteistyöhön ja viestintään, laativat ja hallinnoivat digitaalista opetusmateriaalia ja hyödyntävät digitaalista teknologiaa jatkuvasti opetuksessaan. Opettajat ovat motivoituneita digitaalisen osaamisensa kehittämiseen ja kokevat sen tarpeelliseksi.  

 

Tutkimustulosten (Sipilä, 2014; Sormunen ym., 2021) mukaan erilaisten digitaalisten opetusmenetelmien käyttämisellä on kiistattomia hyötyjä, mutta tuo se myös omat haasteensa opettajille. Digitalisaation myötä perinteinen opettamisen malli, reaaliaikainen ja samassa fyysisessä tilassa tapahtuva lähiopetus, on saanut rinnalleen esimerkiksi yhtäaikaista lähiopetusta ja etäopetusta hyödyntävän hybridiopetusmenetelmän (mm. Lakhal ym., 2021).  Hybridiopetus on joustavaa oppimista ja opetusta, joka tapahtuu samanaikaisesti sekä lähi- että etäopetuksena. Joustavuutensa ansiosta hybridiopetus mahdollistaa sekä opiskelun että opettamisen paikkakunnasta/maasta riippumatta, sekä asynkronisena että synkronisena. Covid19 -pandemia on kiihdyttänyt edelleen digitalisoitumista opetuksessa, siirtäen opetuksen lähes kokonaan digitaaliseen muotoon ja erilaisten digitaalisten oppimismenetelmien avulla toteutetuksi. On siis tärkeää, että opettajat osaavat hyödyntää teknologiaa ja uusia, joustavia opetusmenetelmiä opetuksessaan ja pystyvät ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan.  Opettajien osaamisen kehittäminen on koko opettajuuden kestävä prosessi, ja vaatii jokaiselta tulevalta opettajalta jatkuvaa oman osaamisen tunnistamista ja kehittämistä.

 

TerOpe-kärkihankkeessa (Mikkonen ym., 2019) yhdeksi sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisen kehittämisen haasteeksi on noussut juuri digipedagogisten taitojen osaaminen ja niiden kehittyminen. Tiedämme, että digipedagogisten taitojen kehittämiseen tarvitaan jatkuvasti resursseja, jotta pystytään luomaan laajempia opintokokonaisuuksia valtakunnallisesti. Tätä määrittelee hyvin pitkälle koulutusorganisaatioiden rahoitus ja sen kehitys. Koulutuspoliittisessa päätöksenteossa tulisi huomioida, että määritettäisiin sellainen opettajien määrä ja opettajan työnkuva, joka mahdollistaisi myös osaamisen kehittämisen. Koska WHO (2013, 2022) on raporteissaan ennustanut, että sosiaali- ja terveysala tulee kohtaamaan vuoteen 2035 mennessä laajan työntekijöiden vajauksen, tarvitaan tulevaisuudessa runsaasti hyvin koulutettuja ammattilaisia, mutta myös osaavia ja hyvinvoivia opettajia kouluttamaan heitä. Terveystieteiden opettajien koulutuksen veto- ja pitovoiman tulisi olla siis jatkuvaa ja myös riittävää. Kuinka tähän voitaisiin vastata? Ainakin terveysalan opettajien työn kuormittavuuden huomioimisella ja sisältöä uudistamalla sekä turvaamalla jokaiselle mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti ja säännöllisesti. Tämä vaatii koulutusorganisaatioilta systemaattisuutta.

 

Tulevana soteku-alan opettajana uran alkuvaiheessa uskon tarvitsevani tukea vielä näillä monilla opettajan osaamisen alueilla, etenkin digitaalisen osaamisen alueella. Hyvä osaaminen suojelee työuupumukselta, jolle uransa alkuvaiheessa olevat terveysalan opettajat ovat alttiita. Myös tutkimukset (Brown & Sorrell, 2017; Mikkonen ym., 2019; Nokelainen ym. 2019; Schleicher, 2011) ovat osoittaneet, että soteku-alan opettajat tarvitsevat tukea uransa alkuvaiheessa muun muassa työaikasuunnittelun ja täydennyskoulutuksen muodossa ja hyötyvät mentoroinnista. Mentoreilta saadun tuen ja neuvojen avulla uransa alkuvaiheessa oleva soteku-alan opettaja voi kokea saavansa ystävällisen vastaanoton uudessa työpaikassaan sekä saada varmuutta omaan toimintaansa. Tällöin myös heidän työhyvinvointinsa lisääntyisi ja sitoutuminen työorganisaatioon kasvaisi. Tämä lienee meidän kaikkien yhteinen tavoite.

 

Meillä, tulevilla terveystieteiden maistereilla, on myös vastuumme olla kouluttamassa tulevaisuuden korkean osaamisen tason omaavia sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan asiantuntijoita. Voimme olla omalta osaltamme luomassa asianmukaista ja laadukasta koulutusta, jotta ala pysyisi mahdollisimman houkuttelevana sekä pitovoimaisena. Kaipaamme tukea ja ohjausta siihen, että pystymme jatkuvasti kehittämään osaamistamme, ja meidät otetaan vastaan työyhteisössä kollegiaalisesti ja ymmärtäväisesti ja saamme perehdytystä työhömme. Tuomme myös osaamistamme sekä uusia ideoita ja ajatuksia työyhteisöön. Toivottavasti tähän suodaan mahdollisuus.

 

Merja Kokko

Kirjoittaja on sh, TtM-opettajaopiskelija Oulun yliopistosta Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksiköstä ja on mukana tutkimusyksikön LearnHybrid-hankkeessa suunnittelemassa hybridiopetusosaamisen koulutusta. Koulutus pilotoidaan marraskuussa ja tarjotaan jatkossa kaikille avoimena koulutuksena. Kirjoittaja tutkii gradussaan hybridiopetuskoulutuksen (pilottikoulutus) vaikuttavuutta opettajien hybridiopetusosaamiseen korkeakoulutuksessa

 

 

Kuvien lähde: Pixabay

Lähteet:

Brown, T., & Sorrell, J. (2017). Challenges of Novice Nurse Educator’s Transition From Practice to Classroom. Teaching & Learning in Nursing, 12(3), 207–211. https://doiorg./10.1016/j.teln.2017.03.002

Dicke, T., Parker, P.D., Holzberger, D., Kunina- Habenicht, O., Kunter, M. & Leutner, D. (2015).
Beginning teachers`efficacy and emotional exhaustion: Latent changes, reciprocity, and the
influence of professional knowledge. Contemporary Educational Psychology 41, 65–72.
https://doi.org/10.1016/j.cedpsych.2014.11.003

Form J. (2017) Pedagogical digital competence – between values, knowledge and skills. Higher Education Studies 7(2), 43–50.

Huhtasalo, J., Blomberg, A. & Kallio, K.-M. (2021). Digitaalisen opetusteknologian vaikutukset opettajien asiantuntijuuteen ja ammatti-identiteettiin yliopistoissa. Yliopistopedagogiikka, Journal of University Pedagogy. Haettu 1.9.2022 osoitteesta https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2021/12/14/digitaalisen-opetusteknologian-vaikutukset-opettajien-asiantuntijuuteen-ja-ammatti-identiteettiin-yliopistoissa/

Lakhal, S., Bateman, D. & Bédard, J. (2017). Blended Synchronous Delivery Modes in Graduate Programs: A Literature Review and How it is Implemented in the Master Teacher Program. Collected essays on learning and teaching, 10, 47–60. https://doi.org/10.22329/celt.v10i0.4747

Lakhal, S., Mukamurera, J., Bédard, M., Heilporn, G. & Chauret, M. (2021). Students and instructorsʼ perspective on blended synchronous learning in a Canadian graduate program. Journal of Computer Assisted Learning 37(5), 1–14.  https://doi.org/10.1111/jcal.12578

Mikkonen, K., Ojala, T., Sjögren, T., Piirainen, A., Koskinen, C., Koskinen, M., . . . Kääriäinen, M. (2018). Competence areas of health science teachers – A systematic review of quantitative studies. Nurse education today, 70, 77–86. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2018.08.017 

Mikkonen, K., Koivula, M., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., Kuivila, H-M., Lähteenmäki, M-L., Koskimäki, M., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Saaranen, T., Sormunen, M., Kokkonen, K-M., Kiikeri, J., Salminen, L., Ryhtä, I., Elonen, I. & Kääriäinen, M. (2019). TerOpe -kärkihanke. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen: Osaavat opettajat yhdessä! Oulun yliopisto. Juvenes Print.

Nokelainen, A., Kuivanen, H., Koskimäki, M., Lähteenmäki M-L., Mäki-Hakola, H., Wallin, O.,
Sjögren, T., Mikkonen, K., Kääriäinen, M., Koskinen, C., Saaranen, T., Sormunen, M.,
Salminen, L. & Koivula, M. (2019). Täydennyskoulutustarpeet ja täydennyskoulutuksen
merkitys uransa alussa olevien sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan
ammattikorkeakouluopettajien osaamiselle. Hoitotiede 31 (4), 231–245.

Singh, J., Steele, K. & Singh, L. (2021). Combining the Best of Online and Face-to-Face Learning: Hybrid and Blended Learning Approach for COVID-19, Post Vaccine, & Post-Pandemic World. Journal of educational technology systems, 50(2), 140–171. https://doi.org/10.1177/00472395211047865

Sipilä, K. (2014). Educational use of information and communications technology: teachers’ perspective. Technology, Pedagogy and Education, 23(2), 225–241.

Sormunen, M., Heikkilä, A., Salminen, L., Vauhkonen, A. & Saaranen, T. (2021). Learning Outcomes of Digital Learning Interventions in Higher Education: A Scoping Review. Computers, informatics, nursing, 40(3), 154–164. https://doi.org/10.1097/CIN.0000000000000797

Suárez-Rodríguez, J., Almerich, G., Orellana, N. & Díaz-García, I. (2018). A basic model of integration of ICT by teachers: competence and use. Educational Technology Research and Development, 66(5), 1165–1187.

Vauhkonen, A., Saaranen, T. K., Pajari, J., Salminen, L., Koskinen, C., Koskinen, M. K., Koivula, M., Lähteenmäki, M. L., Sjögren, T., Korpi, H., Ryhtä, I., Mikkonen, K., Kääriäinen, M. & . Sormunen, M. (2020). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien digitaalinen osaaminen. Hoitotiede, 32(3), 204–217. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfi-fe202201189142  

WHO (World Health Organization). (2013). Global health workforce shortage to reach 12.9 million in coming decades. WHO publication. Available at: https://apps.who.int/mediacentre/news/releases/2013/health-workforce-shortage/en/index.html

WHO (World Health Organization). (2016) Nurse Educator Core Competencies. WHO Document Production Services, Geneva, Switzerland. Available 15.12.2021 at: https://www.who.int/hrh/nursing_midwifery/nurse_educator050416.pdf

WHO (World Health Organization). (2022) and care workforce in Europe: time to act. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe; 2022. Haettu 26.9.2022 osoitteesta https://www.who.int/europe/publications/i/item/9789289058339

10. Missä mennään ja ketä on kaiken takana?

Hyvät lukijat,

Hybridikoulutusmalli terveystieteiden osaamisen varmistamiseksi (hankkeen 1. tavoite) on hioutunut ja edelleen rakentuu vielä opettajien ja opiskelijoiden haastatteluiden analysoinnin myötä. Hankkeessa kerätyn tiedon perusteella on muodostunut käsitys siitä, mitä terveystieteiden geneerisen osaamisen kehittyminen sisältää, mitä osaamisalueita siihen kuuluu ja miten digitaalinen oppiminen siihen vaikuttaa. Oppija on aktiivisessa roolissa ja opettajan pedagoginen, teknologinen ja vuorovaikutuksellinen rooli korostuvat näiden taitojen tavoittelemisessa, kuten olemme aiemmissa blogikirjoituksissamme jo todenneet.

Opiskelijoiden näkökulmasta keskeiseksi tarpeeksi hybridiopetuksessa on tunnistettu mahdollisuus osallistua aktiivisesti hybridiopetukseen uuden oppimiseksi sekä ryhmään integroitumisen mahdollistumiseksi. Kokemuksissa on noussut esille teknologian toimivuus, opettajan osaaminen, ominaisuudet sekä opiskelun tuki, mutta myös vuorovaikutteisuus, hybridiopetus hyvinvoinnin ja osaamisen kehittymisen tukena sekä jatkuva tarve hybridiopetuksen kehittämiseen.

Opettajien tarpeeksi on tunnistettu uusien hybridiopetusmenetelmien hyödyntäminen opiskelijoiden tasavertaisen ja vuorovaikutuksellisen oppimisen tukemiseksi. Alustavan analyysin perusteella hybridikoulutusmalli sisältää terveystieteiden geneerisen ydinosaamisen, jotka opiskelija tavoittelee koulutuksessa. Oppijan oppimisprosessin tukemisessa opettajan osaamisella on iso merkitys.

Näiden teemojen perusteella olemme rakentaneet 2 opintopisteen laajuisen hybridiopetusosaamisen koulutuksen, jota pilotoimme marraskuussa ja avaamme sen jälkeen koulutuksen kaikille avoimena koulutuksena. Olemme luoneet myös arviointivälineen hybridiopetusosaamisen itsearvioimiseen opettajille ja kouluttajille.

Hankkeessa työskentelee upea tiimi eri alan asiantuntijoita. Hankkessa toimii yksi kokopäiväinen asiantuntija (Sari Pramila-Savukoski) sekä toinen asiantuntija 50 % työpanoksella (Tiina Törmänen). Hankkeen päällikkönä toimii Heli-Maria Kuivila. Lisäksi hankkeessa on ollut mukana opiskelijoita, jotka ovat avustaneet tiedon keräämisessä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Opiskelijat Adinda Dwiarie, Canan Huseyinkahyaoglu, Saranyu Kladsawad, Beatriz Mello Carneiro da Rocha ovat tuottaneet tietoa vuorovaikutuksesta hybridiopetuksessa ja rakentaneet yhtä moduulia kanssamme. Johanna Ojala ja Elina Niemi ovat osallistuneet sekä opiskelijoina hybridiopetukseen ja tuoneet opiskelijan näkökulmaa esille, mutta opettajaopiskelijoina myös täydentäneet materiaaliamme liittyen yhteisölliseen oppimiseen hybridiopetuksen kontekstissa.

Ohessa haluamme kertoa hieman enemmän itsestämme:

 

Kuka olet? Sari Pramila-Savukoski. Olen taustaltani fysioterapeutti ja työskennellyt noin 10 vuotta erikoissairaanhoidossa kirurgian vuodeosastoilla sekä teho-osastoilla. Aikanaan olen ohjannut paljon opiskelijoita ja kun kehittämistyö ja tiedonhalu kasvoi, olen opiskellut terveystieteiden maisteriksi (terveystieteiden opettaja) Oulun yliopistossa Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tiedekunnassa (ent. Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö). Minulla on paljon opetuskokemusta mm. ammattikorkeakoulusta ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta opistotasolta sekä työelämän kehittämistehtävistä. Olen myös kahden, 7- ja kohta 3-v, lapsen äiti.

Mitä teen hankkeessa? Olen pedagogisena asiantuntijana hankkeessa. Huolehdin siitä, että hankkeen tavoitteet täyttyvät, viestin hankkeen toiminnasta, verkostoidun ja ylläpidän verkostoja sekä laajennan ymmärrystäni digitaalisen oppimisen, etenkin hybridioppimisen merkityksestä koulutuksessa Suomessa ja kansainvälisesti. Teen yhteistyötä opettajien ja opiskelijoiden kanssa sekä olen mukana kehittämässä laadukasta oppimista eri toimijoiden kanssa organisaatiossamme.

Mistä iloitsen? Iloitsen siitä, kun saan asioita tehtyä. Teen listoja ja nautin kun lista lyhenee. Iloitsen ihmisistä ympärillä, perheestä ja työkavereista sekä sosiaalisesta vapaa-ajan elämästä, mutta osaan myös nauttia nykyään siitä, että saan omaa aikaa. Iloitsen terveydestä ja uusista taidoista. Olen myös väitöskirjatutkija, joten iloitsen että saan edetä tavoitteitani kohti ja syventää tietoani laaja-alaisesti.

Mikä kiehtoo? Kehittämistyö on kiehtonut minua aina. Minua kiehtoo oppiminen: Mikä saa opiskelijat oppimaan? Mikä estää heitä oppimasta? Miten oppimista voisi tukea parhaiten? Tämä kiinnostuksen kohde sai aikanaan hakemaan opettajaksi. Minua kiehtoo myös ihmisten johtaminen ja turvallisen työ/opiskeluyhteisön merkitys hyvinvointiin.

 

Kuka olet? Tiina Törmänen. Olen taustaltani kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Ennen luokanopettajaopintoja olen suorittanut optometrian kandidaatin tutkinnon ja työskennellyt optikkona useammassa optikkoliikkeessä, joten myös sosiaali- ja terveysalalla työskentely on minulle tuttua. Tutkimuskärpänen puraisi minua luokanopettajaopintojen aikana, jolloin aloin työskennellä LET-tutkimusryhmässä tutkimusavustajana. Kasvatustieteen maisteriksi valmistumisen jälkeen jatkoin LET:ssä väitöskirjatutkijana. Väitöstutkimuksessani tutkin peruskouluikäisten oppilaiden tunteita ja tunteiden sosiaalisesti jaettua säätelyä osana yhteisöllistä oppimista.

Mitä teen hankkeessa? Toimin hankkeessa yhteisöllisen oppimisen asiantuntijana. Tuon hankkeeseen LET-tutkimusryhmän osaamista oppimisen säätelystä, yhteisöllisestä oppimisesta sekä teknologiatuetusta oppimisesta. Erityisesti olen keskittynyt hankkeessa siihen, kuinka yhteisöllistä oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta voitaisiin edistää ja tukea hybridioppimisen kontekstissa.

Mistä iloitsen? Iloitsen pienten ja isojen tavoitteiden saavuttamisesta, itseni haastamisesta ja uuden oppimisesta, uusista ideoista ja oivalluksista, hyvistä keskusteluista, kuorolaulusta, musisoinnista ja musiikin kuuntelusta, virkkaamisesta sekä hauskanpidosta ystävien kanssa.

Mikä kiehtoo? Minua kiehtoo tutkimustyö - aina löytyy jokin uusi ongelma tai kysymys, josta ottaa selvää. Erityisesti minua kiehtoo sosioemotionaalisten tekijöiden, kuten motivaation ja tunteiden, merkitys oppimisessa ja oppimisen säätelyssä. Motivaatio ja oppimisen säätelytaidot korostuvat etä- ja hybridioppimisessa, joten myös LearnHybrid-hankkeessa tehtävä kehitystyö on mielestäni erittäin kiehtovaa ja ajankohtaista.

 

Kuka olet? Olen Heli Kuivila -perheenäiti Haukiputaalta. Aikaisemmalta ammatiltani olen sairaanhoitaja, ja tehnyt suurimman osan hoitajan urastani Oulun yliopistollisessa sairaalassa teho-osastolla. Vuonna 2013 valmistuin terveystieteiden maisteriksi ja siitä asti olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani erilaisissa tehtävissä. Tällä hetkellä työskentelen Terveystieteiden opettajantutkinto-ohjelmassa yliopisto-opettajana ja samalla vastaan kyseisestä tutkinto-ohjelmasta. Lisäksi toimin opettajaopiskelijoiden omaopettajana yhdessä kollegani kanssa. Tällä hetkellä en ole kuitenkaan opetustyössä, sillä toimin projektipäällikkönä kahdessa ESR –rahoitteisessa kehittämishankkeessa. Leipätyöni ohessa teen väitöskirjaa Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamisesta ja osaamiseen vaikuttavista tekijöistä.

Mitä teen hankkeessa? LearnHybrid -hankkeessa toimin projektipäällikkönä. Projektipäällikön tehtäviin kuluu huolehtia, hankkeen toiminnan koordinoinnista; siitä, että muu hankehenkilöstö tietää, mitä tehdä milloinkin ja heillä on mahdollisuus edetä tehtävissään. Päällikön toimenkuvaan kuluu myös raportoida hankeen toiminasta rahoittajalle sekä viestiä hankeen toiminnasta ohjausryhmälle, sidosryhmille sekä ulkopuolisille tahoille yhdessä muiden hankehenkilöiden kanssa.  

Mistä iloitsen? Minua ilahduttaa tällä hetkellä ihana, värikäs syksy, ja että erittäin kiireisen syyskuun jälkeen lokakuu näyttää hieman kiireettömämmältä ja minulla on aikaa syksyisille retkille perheeni kanssa. Iloitsen ihanista kukka-asetelmista ja puutarhassa puuhailusta. Ilahdun myös asioista, jotka edistävät yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa, kuten myös keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa.

Mikä kiehtoo? Minua kiehtoo estetiikka ja erilaiset hyötykasvi- sekä kukkakokeilut puutarhassani. Vapaa-ajallani liikun sekä puuhailen luonnossa ja luonto tarjoaa joka kerta jotain kiehtovaa ja ihmeellistä pohdittavaa ja koettavaa. Myös lasten kehitykseni seuraaminen on kiehtovaa. Minulla on onni seurata kolmen lapsen kehitystä. Työssäni kenties kiehtovinta on löytää ratkaisuja erilaisiin, joskus suuriin ja joskus pieniin haasteisiin. Osaamisen kehittyminen ja osaamisen kehittämiseen vaikuttavien asioiden tutkiminen on myös kovin kiehtovaa.  

 

Hankkeessa ovat mukana lisäksi Sanna Järvelä ja Kristina Mikkonen. Kristina Mikkonen johtaa hankkeen etenemistä. Heidän tutkimusprofiileistaan voit lukea enemmän oheisista linkeistä:

Sanna Järvelä: https://www.oulu.fi/en/researchers/sanna-jarvela

Kristina Mikkonen: https://www.oulu.fi/fi/tutkijat/kristina-mikkonen

Olimme mukana syksyn aikana PEDA-forumissa Helsingissä, jossa esittelemme hankkeemme posteria ja Sarilla on suullinen esitys yhteisöllisen hybridioppimiseen liittyen. 

Heli ja Sari Peda-forumissa Helsingissä elokuussa. Osallistujia oli noin 600.

Lisäksi olimme mukana viime viikon Kansallisessa hoitotieteellisessä konferenssissa, jossa meillä oli suullinen esitys hankkeesta sekä yhteisöllisestä oppimisesta hybridiopetuksessa ja lisäksi e-posteri digitaalisesta oppimisesta ja sen merkityksestä terveystieteiden opiskelijoiden osaamiseen. 

Edelliset kolme kuvaa Kansallisesta hoitotieteellisestä konferenssista Oulusta, jossa oli noin 300 osallistujaa.

Meidät voi nähdä myös Kasvatustieteen päivillä Oulussa marraskuussa.

Ihanaa syyskuuta!

 

Sari, Tiina ja Heli sekä muu hanketiimi

9. Opintori- tapahtuma ja hankkeemme keynote, 5.5.2022

Hyvät lukijat,

Saimme mahdollisuuden pitää keynote-puheenvuoron Opintori-tapahtumassa viime viikon torstaina 5.5. englanninkielellä. OpinTori on Oulun yliopiston koulutuksen ja opetuksen teemapäivä, joka järjestettiin hybridinä (sekä lähi- että etäosallistumismahdollisuus) Linnanmaan kampuksella. Teemana oli Hybridiopetus ja -oppiminen: Painopisteinä hyvinvointi, vuorovaikutus ja motivaatio. Tapahtumassa jaettiin korkeakoulujen opetuksen, ohjauksen, opiskelun ja oppimisen hyviä käytänteitä ja keskusteltiin koulutuksen ajankohtaisista aiheista. Olimme jo aiemmin verkostoituneet organisaatiomme muiden koulutusta kehittävien hankkeiden kanssa ja kutsu Opintorin suunnittelutiimiin tuli kuin tilauksesta. Opintori järjestettiin nyt 14. kertaa.

Keynote-puheenvuoron aluksi herättelimme kuulijoita aiheeseen videon avulla (engl tekstitys tulee kun valitset CC). Olimme itse käsikirjoittaneet oheisen draaman. Saimme rooleihin mukaan pari terveystieteiden maisteriopiskelijaa, Johanna Ojala-Kinnusen sekä Elina Niemen ja halusimme videon avulla tuoda esille hybridiopetuksessa tunnistettuja haasteita ja tunteita (design thinking -työpajat viime syksynä). Itse puheenvuoro nosti esille “hybridiopetus” -termin moniulotteisuutta, hybridiopetuksen haasteita ja mahdollisuuksia, tekijöitä, jotka ovat onnistuneen hybridiopetuksen perustana sekä tulevaisuuden näkymiä. Kerroimme myös, mitä olemme hankkeessa jo tuottaneet ja millaista tietoa keränneet. Toimme esille rakenteilla olevan hybridikoulutusmallin sekä avoimesti tarjottavan koulutuksen, jonka sisältöä tuotamme parhaillaan. Aktivoimme yleisöä myös kysymällä heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään aiheesta Presemon avulla ja oli ilo nähdä luentosalissa yli 70 kuulijaa. Etänä osallistui niinikään yli 70 kuulijaa. Tapahtumassa oli aamun jälkeen erilaisia sessioita, joissa oli erilaisia teemoja opetukseen ja koulutukseen liittyen. Tarkempia sisältöjä voit katsoa täältä: https://opintori22.wordpress.com/.

Tapahtuman lopuksi oli paneelikeskustelu liittyen koulutuksen tulevaisuuteen ja siellä oli mukana yksikkömme maisteriopiskelija Eija Nyman, joka on kartoittanut kansallisesti terveystieteiden opiskelijoiden kokemuksia hybridiopetuksesta. Eija on osallistunut eri paikkakunnalla asumisen vuoksi opintoja myös paljon etä-/ hybridiopetuksena. Muita panelisteja olivat Tapio Koivu (Oulun yliopiston koulutusvararehtori), Heikki Kontturi (projektipäällikkö, Opendigitaito-hanke), Emma Hulkkonen (opiskelija, Ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja), Janne Länsitie (lehtori, Oamk).

Päivä paitsi tarjosi mahdollisuuden hyväksi havaittujen hybridiopetuskäytäntöjen esittämiselle, mutta myös inspiraatiolle ja koulutuksen kehittämisen pohdinnalle, jossa hybridiopetuksella on oma paikkansa.

Ohessa linkki PowerPoint -esitykseemme (keynote): 

https://sway.office.com/QpZhVdaZt6G4u5SI?ref=Link

Opintorin blogijulkaisu Yliopistopedagogiikan sivuilla: https://yliopistopedagogistapostia.blogspot.com/

 

                               Kuvia tapahtumasta sekä keynotessa esitetyn videon editointiprosessista.

  

Sari, Tiina ja Heli