13. Hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutus on nyt pilotoitu!

 

Hyvät lukijat,

 

Meillä oli tiistaina 22.11 toinen ja samalla viimeinen hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuspäivä terveystieteiden ja lääketieteen opettajille. Toisen koulutuspäivän teemat olivat sosiaalinen vuorovaikutus hybridiopetuksessa, yhteisöllinen oppiminen sekä arviointi ja palautteenanto hybridiopetuksessa. Tällä kertaa olimme noin 25 henkilön opetustilassa, jonne oli asennettu vastikään Panacast 50 -järjestelmä. Ääni kuului koko tilasta hyvin etänä osallistuville ja kamera lähetti laadukasta kuvaa (ja välillä sai jopa valittua, että kamera seuraa puhujaa).

Sosiaalisen vuorovaikutuksen teemaa käsitellessämme kokeilimme Gathertown- sovellusta, jonne oli rakennettu erilaisia pöytäryhmiä. Jokainen kirjautui omalla avattarellaan sovellukseen ja liikkuessaan toisen avattaren luo, pystyi puhumaan hänelle. Pöytäryhmissä saattoi käydä keskustelua ryhmäläisten kesken ja alustalle oli laitettu myös muutamia teemoja pohdittavaksi valkotauluille. Kun osallistujilla oli kuulokkeet, ja tilassa kokolattiamatto, eivät äänet muodostuneet häiriöksi muille, vaikka vieruskaveri ei välttämättä ollut samassa pöytäryhmässä keskustelemassa Lisäksi meillä oli toinen opiskelutila käytössä, jonne muutamia osallistujia siirtyi tämän aktiviteetin ajaksi. Yhteisöllisen oppimisen osiossa pääsimme kokeilemaan draamaesityksiä, jotka oli toteutettu siten, että etäosallistujat ja lähiosallistujat muodostivat omat pienryhmänsä. Tämäkin onnistui hyvin! Yhteisöllinen oppiminen on erinomainen menetelmä tiedon rakenteluun ja hybridiopetuksessa se mahdollistuu myös sekaryhmiä hyödyntäen (lähi- ja etäosallistujista muodostuvia). Hybridiopetuksessa etäosallistujien ja lähiosallistujien kokemus kahdesta erillisestä ryhmästä, voi vähentyä itse asiassa kokeilemalla välillä erilaisia ryhmien muodostamisia. Myöskään aina ei opettajan tarvitse jakaa ryhmiin: hän voi myös luoda huoneet, jonne osallistujat itse kirjautuvat.

Lopuksi keskustelimme arvioinnista ja palautteenannosta. On haastava tietää, mitä opiskelijat todellisuudessa tekevät tai miten he oppivat, jos osaamista testataan vain opintojakson lopussa tai keskustelua ei saa vireille. Harjoittelimme päivän aikana muutamia aktivoivia työkaluja, joita voi hyödyntää etä- ja lähiosallistujien keskinäiseen vuorovaikutukseen ja vertaisarviointiin, mutta myös opettajana nopeaankin palautteeseen. Osallistujat pääsivät myös esittämään täydennyskoulutuksessa työstämiään pedagogisia suunnitelmia, jossa rakensivat osioita täydennyskoulutuksen teemat huomioiden.

Kaiken kaikkiaan täydennyskoulutuksesta jäi todella hyvä ja innostunut mieli. Palautteen perusteella koulutus antoi opettajille hyvin valmiuksia toteuttaa laadukasta hybridiopetusta, vaikkakin paljon jää myös itse opiskeltavaa ja kokeiltavaa. Käytämme palautetta verkkokoulutuksen rakentamisessa. Verkostoituminen ja osaamisen jakaminen on myös tärkeää. Organisaatio tarjoaa paljon koulutuksia salitekniikasta ja nyt tämän koulutuksen kautta sai valmiuksia syvempään ymmärrykseen siitä, mistä opettajan osaaminen hybridiopetuksessa oikein koostuukaan. Myös erilaiset digitutorverkostot ovat tärkeitä digipedagogisten ratkaisujen jakamisessa työyhteisöön.

Keväällä olemme siirtämässä koulutuksen DigiCampukselle, ja pilotoimme verkkokoulutusta vielä keväällä. Te pääsette sen jälkeen itse opiskelemaan hybridiopetusteemasta koulutuksemme avulla!

Tänään ja huomenna on Oulun yliopistossa järjestettävillä Kasvatustieteen päivillä hankkeemme posteri esillä, joten jos osallistut, käyhän perehtymässä https://kt-paivat2022.edu.oulu.fi/

Lisäksi olemme KOPE-hankkeen vertaislounaalla kertomassa hybridiopetuksesta 7.12 klo 11-13 (https://oamk.zoom.us/j/67168754486) sekä toistamiseen Medigi-verkostotapaamisessa 15.12.

 

Yst. Sari, Tiina ja Heli

12. Opettajien hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen toteutus alkanut

Hyvät lukijat,

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia ja paljon on ehtinyt tapahtua hankkeessa sekä ylipäätään hybridiopetuksen ja koulutuksen kehittämisen ympärillä. Hankkeen suunnitelmat ovat toteutuneet aikataulussa, ja hanke sai myös parin kuukauden jatkoajan heinäkuulle 2023 asti. Tämä mahdollistaa laajemman palautteen keräämisen täydennyskoulutuksestamme ja opettajien konkreettisten kuormitusta lisäävien tekijöiden tunnistamista ja niihin reagoimista.

Olemme rakentaneet kahden opintopisteen laajuisen Hybridiopetusosaamisen täydennyskoulutuksen, jonka pilotointi alkoi viime viikolla 3.11. Päätimme toteuttaa pilottikoulutuksen hybridiopetuksena ja saimme pilottiin parikymmentä opettajaa, joista osa oli paikalla Linnanmaalla LeaFissa ja osa etänä linjoilla. Ensimmäinen koulutuspäivämme sisälsi orientoitumista sekä pedagogisen ja teknologisen osaamisen liittyviä sisältöjä. Osallistuvat terveysalan (lääketieteen ja terveystieteiden) opettajat toivat esille kokemuksiaan ja oli mahtava tunnistaa samankaltaisia toiveita, onnistumisia ja haasteita hybridiopetukseen liittyen. Nykypäivän opiskelijat ovat taitavia digitaalisissa taidoissa, mutta yhtenäiset ohjeet sekä henkilökunnalle että opiskelijoille ovat laadukkaan hybridiopetuksen keskiössä. Uusia sovelluksia ja ohjelmia tulee, mutta opettajien resurssit perehtyä niihin eivät välttämättä ole suuret. On tärkeää, että hyviä käytäntöjä voidaan jakaa opettajien kesken ja myös tarvittaessa saada ja tarjota mentorointia kollegojen kesken. Tämä on noussut esille myös kansallisissa haastatteluissa, joita olemme toteuttaneet terveystieteiden ja terveysalan opettajille.

Täydennyskoulutuksen ensimmäinen päivä sisälsi menetelmällisiä vinkkejä, joihin osallistujat pystyvät tutustumaan tarkemmin Moodle-oppimisympäristössä, yhteistä keskustelua, teoriaa sekä aktiviteetteja. Osallistuvat opettajat pääsivät kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja kuten ryhmä- ja parityöskentelyä siten, että ryhmät muodostuvat myös lähi+etäopiskelijat yhdistävillä kokoonpanoilla. Tämä toimi, kun osallistujat löysivät rauhallisen työskentelytilan ja äänitekniset ongelmat saatiin selvitettyä. Keskustelimme myös tiimiopettajuudesta: se ei aina tarkoita sitä, että toinen opettaja on esim.  pelkästään tekninen vastuuhenkilö ja tekee breakout-huoneet sekä vastaa chatista. Kokeilimme työpistetyöskentelyä jaetuissa työtiloissa, joissa oli helppo siirtyä virtuaalisesti learning cafe -tyyppisesti pisteestä toiseen. Jaetuissa työtiloissa myös tehtävän ohjaana (fasilitaattori/opettaja) pystyy seuraamaan pienryhmien edistymistä.

Toinen pilottikoulutuksemme toteutuu keväällä kokonaan verkkokoulutuksena, mutta sitä ennen syvennymme 22.11 vielä tarkemmin sosiaaliseen vuorovaikutukseen hybridiopetuksessa, yhteisöllisen oppimisen tukemiseen sekä arviointiin ja palautteenantoon. Näistä teemoista muodostuu koko kahden opintopisteen kokonaisuus.

Olemme hankkeessa mukana myös yliopiston tasolla laajemman hybridiopetusmallin kehittämisessä.

 

Meidät löytää Kasvatustieteen päiviltä Oulusta tämän kuun lopulla. Siellä on esillä hankkeemme posteri – tulethan moikkaamaan!

 

Sari, Heli ja Tiina

11. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajan digipedagogiset taidot

Hyvät lukijat,

Viime vuosien muutokset niin yhteiskunnassa, korkeakouluissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissakin ovat tuoneet haasteita. Alalla työskentelevien opettajien tulee kiinnittää huomiota jatkuvaan monipuoliseen osaamisen päivittämiseen sekä yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin omaksumiseen, jotta osaavat kouluttaa tulevia ammattilaisia. Olemme jo heti terveystieteen opettajaopintojemme alussa saaneet oppia, että sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan (soteku) opettajien osaaminen koostuu monipuolisesti opettamisen eri osa-alueista; vahvasta pedagogisesta osaamisesta, tutkimusosaamisesta, kulttuuriosaamisesta, substanssiosaamisesta sekä näyttöön perustuvan toiminnan osaamisesta. Opettajien tulee hallita myös johtamis- ja yhteistyöosaaminen, sekä verkostoituminen niin kansallisessa kuin kansainväliselläkin tasolla. Lisäksi opettajien on pystyttävä työskentelemään erilaisissa digitaalisissa oppimisympäristöissä yhä enemmän digitalisoituvan maailman myötä. Digitaalisella osaamisella tarkoitetaan kykyä käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa. Soteku-alan opettajat käyttävät digitaalista teknologiaa yhteistyöhön ja viestintään, laativat ja hallinnoivat digitaalista opetusmateriaalia ja hyödyntävät digitaalista teknologiaa jatkuvasti opetuksessaan. Opettajat ovat motivoituneita digitaalisen osaamisensa kehittämiseen ja kokevat sen tarpeelliseksi.  

 

Tutkimustulosten (Sipilä, 2014; Sormunen ym., 2021) mukaan erilaisten digitaalisten opetusmenetelmien käyttämisellä on kiistattomia hyötyjä, mutta tuo se myös omat haasteensa opettajille. Digitalisaation myötä perinteinen opettamisen malli, reaaliaikainen ja samassa fyysisessä tilassa tapahtuva lähiopetus, on saanut rinnalleen esimerkiksi yhtäaikaista lähiopetusta ja etäopetusta hyödyntävän hybridiopetusmenetelmän (mm. Lakhal ym., 2021).  Hybridiopetus on joustavaa oppimista ja opetusta, joka tapahtuu samanaikaisesti sekä lähi- että etäopetuksena. Joustavuutensa ansiosta hybridiopetus mahdollistaa sekä opiskelun että opettamisen paikkakunnasta/maasta riippumatta, sekä asynkronisena että synkronisena. Covid19 -pandemia on kiihdyttänyt edelleen digitalisoitumista opetuksessa, siirtäen opetuksen lähes kokonaan digitaaliseen muotoon ja erilaisten digitaalisten oppimismenetelmien avulla toteutetuksi. On siis tärkeää, että opettajat osaavat hyödyntää teknologiaa ja uusia, joustavia opetusmenetelmiä opetuksessaan ja pystyvät ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan.  Opettajien osaamisen kehittäminen on koko opettajuuden kestävä prosessi, ja vaatii jokaiselta tulevalta opettajalta jatkuvaa oman osaamisen tunnistamista ja kehittämistä.

 

TerOpe-kärkihankkeessa (Mikkonen ym., 2019) yhdeksi sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisen kehittämisen haasteeksi on noussut juuri digipedagogisten taitojen osaaminen ja niiden kehittyminen. Tiedämme, että digipedagogisten taitojen kehittämiseen tarvitaan jatkuvasti resursseja, jotta pystytään luomaan laajempia opintokokonaisuuksia valtakunnallisesti. Tätä määrittelee hyvin pitkälle koulutusorganisaatioiden rahoitus ja sen kehitys. Koulutuspoliittisessa päätöksenteossa tulisi huomioida, että määritettäisiin sellainen opettajien määrä ja opettajan työnkuva, joka mahdollistaisi myös osaamisen kehittämisen. Koska WHO (2013, 2022) on raporteissaan ennustanut, että sosiaali- ja terveysala tulee kohtaamaan vuoteen 2035 mennessä laajan työntekijöiden vajauksen, tarvitaan tulevaisuudessa runsaasti hyvin koulutettuja ammattilaisia, mutta myös osaavia ja hyvinvoivia opettajia kouluttamaan heitä. Terveystieteiden opettajien koulutuksen veto- ja pitovoiman tulisi olla siis jatkuvaa ja myös riittävää. Kuinka tähän voitaisiin vastata? Ainakin terveysalan opettajien työn kuormittavuuden huomioimisella ja sisältöä uudistamalla sekä turvaamalla jokaiselle mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti ja säännöllisesti. Tämä vaatii koulutusorganisaatioilta systemaattisuutta.

 

Tulevana soteku-alan opettajana uran alkuvaiheessa uskon tarvitsevani tukea vielä näillä monilla opettajan osaamisen alueilla, etenkin digitaalisen osaamisen alueella. Hyvä osaaminen suojelee työuupumukselta, jolle uransa alkuvaiheessa olevat terveysalan opettajat ovat alttiita. Myös tutkimukset (Brown & Sorrell, 2017; Mikkonen ym., 2019; Nokelainen ym. 2019; Schleicher, 2011) ovat osoittaneet, että soteku-alan opettajat tarvitsevat tukea uransa alkuvaiheessa muun muassa työaikasuunnittelun ja täydennyskoulutuksen muodossa ja hyötyvät mentoroinnista. Mentoreilta saadun tuen ja neuvojen avulla uransa alkuvaiheessa oleva soteku-alan opettaja voi kokea saavansa ystävällisen vastaanoton uudessa työpaikassaan sekä saada varmuutta omaan toimintaansa. Tällöin myös heidän työhyvinvointinsa lisääntyisi ja sitoutuminen työorganisaatioon kasvaisi. Tämä lienee meidän kaikkien yhteinen tavoite.

 

Meillä, tulevilla terveystieteiden maistereilla, on myös vastuumme olla kouluttamassa tulevaisuuden korkean osaamisen tason omaavia sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan asiantuntijoita. Voimme olla omalta osaltamme luomassa asianmukaista ja laadukasta koulutusta, jotta ala pysyisi mahdollisimman houkuttelevana sekä pitovoimaisena. Kaipaamme tukea ja ohjausta siihen, että pystymme jatkuvasti kehittämään osaamistamme, ja meidät otetaan vastaan työyhteisössä kollegiaalisesti ja ymmärtäväisesti ja saamme perehdytystä työhömme. Tuomme myös osaamistamme sekä uusia ideoita ja ajatuksia työyhteisöön. Toivottavasti tähän suodaan mahdollisuus.

 

Merja Kokko

Kirjoittaja on sh, TtM-opettajaopiskelija Oulun yliopistosta Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksiköstä ja on mukana tutkimusyksikön LearnHybrid-hankkeessa suunnittelemassa hybridiopetusosaamisen koulutusta. Koulutus pilotoidaan marraskuussa ja tarjotaan jatkossa kaikille avoimena koulutuksena. Kirjoittaja tutkii gradussaan hybridiopetuskoulutuksen (pilottikoulutus) vaikuttavuutta opettajien hybridiopetusosaamiseen korkeakoulutuksessa

 

 

Kuvien lähde: Pixabay

Lähteet:

Brown, T., & Sorrell, J. (2017). Challenges of Novice Nurse Educator’s Transition From Practice to Classroom. Teaching & Learning in Nursing, 12(3), 207–211. https://doiorg./10.1016/j.teln.2017.03.002

Dicke, T., Parker, P.D., Holzberger, D., Kunina- Habenicht, O., Kunter, M. & Leutner, D. (2015).
Beginning teachers`efficacy and emotional exhaustion: Latent changes, reciprocity, and the
influence of professional knowledge. Contemporary Educational Psychology 41, 65–72.
https://doi.org/10.1016/j.cedpsych.2014.11.003

Form J. (2017) Pedagogical digital competence – between values, knowledge and skills. Higher Education Studies 7(2), 43–50.

Huhtasalo, J., Blomberg, A. & Kallio, K.-M. (2021). Digitaalisen opetusteknologian vaikutukset opettajien asiantuntijuuteen ja ammatti-identiteettiin yliopistoissa. Yliopistopedagogiikka, Journal of University Pedagogy. Haettu 1.9.2022 osoitteesta https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2021/12/14/digitaalisen-opetusteknologian-vaikutukset-opettajien-asiantuntijuuteen-ja-ammatti-identiteettiin-yliopistoissa/

Lakhal, S., Bateman, D. & Bédard, J. (2017). Blended Synchronous Delivery Modes in Graduate Programs: A Literature Review and How it is Implemented in the Master Teacher Program. Collected essays on learning and teaching, 10, 47–60. https://doi.org/10.22329/celt.v10i0.4747

Lakhal, S., Mukamurera, J., Bédard, M., Heilporn, G. & Chauret, M. (2021). Students and instructorsʼ perspective on blended synchronous learning in a Canadian graduate program. Journal of Computer Assisted Learning 37(5), 1–14.  https://doi.org/10.1111/jcal.12578

Mikkonen, K., Ojala, T., Sjögren, T., Piirainen, A., Koskinen, C., Koskinen, M., . . . Kääriäinen, M. (2018). Competence areas of health science teachers – A systematic review of quantitative studies. Nurse education today, 70, 77–86. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2018.08.017 

Mikkonen, K., Koivula, M., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., Kuivila, H-M., Lähteenmäki, M-L., Koskimäki, M., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Saaranen, T., Sormunen, M., Kokkonen, K-M., Kiikeri, J., Salminen, L., Ryhtä, I., Elonen, I. & Kääriäinen, M. (2019). TerOpe -kärkihanke. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen: Osaavat opettajat yhdessä! Oulun yliopisto. Juvenes Print.

Nokelainen, A., Kuivanen, H., Koskimäki, M., Lähteenmäki M-L., Mäki-Hakola, H., Wallin, O.,
Sjögren, T., Mikkonen, K., Kääriäinen, M., Koskinen, C., Saaranen, T., Sormunen, M.,
Salminen, L. & Koivula, M. (2019). Täydennyskoulutustarpeet ja täydennyskoulutuksen
merkitys uransa alussa olevien sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan
ammattikorkeakouluopettajien osaamiselle. Hoitotiede 31 (4), 231–245.

Singh, J., Steele, K. & Singh, L. (2021). Combining the Best of Online and Face-to-Face Learning: Hybrid and Blended Learning Approach for COVID-19, Post Vaccine, & Post-Pandemic World. Journal of educational technology systems, 50(2), 140–171. https://doi.org/10.1177/00472395211047865

Sipilä, K. (2014). Educational use of information and communications technology: teachers’ perspective. Technology, Pedagogy and Education, 23(2), 225–241.

Sormunen, M., Heikkilä, A., Salminen, L., Vauhkonen, A. & Saaranen, T. (2021). Learning Outcomes of Digital Learning Interventions in Higher Education: A Scoping Review. Computers, informatics, nursing, 40(3), 154–164. https://doi.org/10.1097/CIN.0000000000000797

Suárez-Rodríguez, J., Almerich, G., Orellana, N. & Díaz-García, I. (2018). A basic model of integration of ICT by teachers: competence and use. Educational Technology Research and Development, 66(5), 1165–1187.

Vauhkonen, A., Saaranen, T. K., Pajari, J., Salminen, L., Koskinen, C., Koskinen, M. K., Koivula, M., Lähteenmäki, M. L., Sjögren, T., Korpi, H., Ryhtä, I., Mikkonen, K., Kääriäinen, M. & . Sormunen, M. (2020). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien digitaalinen osaaminen. Hoitotiede, 32(3), 204–217. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfi-fe202201189142  

WHO (World Health Organization). (2013). Global health workforce shortage to reach 12.9 million in coming decades. WHO publication. Available at: https://apps.who.int/mediacentre/news/releases/2013/health-workforce-shortage/en/index.html

WHO (World Health Organization). (2016) Nurse Educator Core Competencies. WHO Document Production Services, Geneva, Switzerland. Available 15.12.2021 at: https://www.who.int/hrh/nursing_midwifery/nurse_educator050416.pdf

WHO (World Health Organization). (2022) and care workforce in Europe: time to act. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe; 2022. Haettu 26.9.2022 osoitteesta https://www.who.int/europe/publications/i/item/9789289058339

10. Missä mennään ja ketä on kaiken takana?

Hyvät lukijat,

Hybridikoulutusmalli terveystieteiden osaamisen varmistamiseksi (hankkeen 1. tavoite) on hioutunut ja edelleen rakentuu vielä opettajien ja opiskelijoiden haastatteluiden analysoinnin myötä. Hankkeessa kerätyn tiedon perusteella on muodostunut käsitys siitä, mitä terveystieteiden geneerisen osaamisen kehittyminen sisältää, mitä osaamisalueita siihen kuuluu ja miten digitaalinen oppiminen siihen vaikuttaa. Oppija on aktiivisessa roolissa ja opettajan pedagoginen, teknologinen ja vuorovaikutuksellinen rooli korostuvat näiden taitojen tavoittelemisessa, kuten olemme aiemmissa blogikirjoituksissamme jo todenneet.

Opiskelijoiden näkökulmasta keskeiseksi tarpeeksi hybridiopetuksessa on tunnistettu mahdollisuus osallistua aktiivisesti hybridiopetukseen uuden oppimiseksi sekä ryhmään integroitumisen mahdollistumiseksi. Kokemuksissa on noussut esille teknologian toimivuus, opettajan osaaminen, ominaisuudet sekä opiskelun tuki, mutta myös vuorovaikutteisuus, hybridiopetus hyvinvoinnin ja osaamisen kehittymisen tukena sekä jatkuva tarve hybridiopetuksen kehittämiseen.

Opettajien tarpeeksi on tunnistettu uusien hybridiopetusmenetelmien hyödyntäminen opiskelijoiden tasavertaisen ja vuorovaikutuksellisen oppimisen tukemiseksi. Alustavan analyysin perusteella hybridikoulutusmalli sisältää terveystieteiden geneerisen ydinosaamisen, jotka opiskelija tavoittelee koulutuksessa. Oppijan oppimisprosessin tukemisessa opettajan osaamisella on iso merkitys.

Näiden teemojen perusteella olemme rakentaneet 2 opintopisteen laajuisen hybridiopetusosaamisen koulutuksen, jota pilotoimme marraskuussa ja avaamme sen jälkeen koulutuksen kaikille avoimena koulutuksena. Olemme luoneet myös arviointivälineen hybridiopetusosaamisen itsearvioimiseen opettajille ja kouluttajille.

Hankkeessa työskentelee upea tiimi eri alan asiantuntijoita. Hankkessa toimii yksi kokopäiväinen asiantuntija (Sari Pramila-Savukoski) sekä toinen asiantuntija 50 % työpanoksella (Tiina Törmänen). Hankkeen päällikkönä toimii Heli-Maria Kuivila. Lisäksi hankkeessa on ollut mukana opiskelijoita, jotka ovat avustaneet tiedon keräämisessä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Opiskelijat Adinda Dwiarie, Canan Huseyinkahyaoglu, Saranyu Kladsawad, Beatriz Mello Carneiro da Rocha ovat tuottaneet tietoa vuorovaikutuksesta hybridiopetuksessa ja rakentaneet yhtä moduulia kanssamme. Johanna Ojala ja Elina Niemi ovat osallistuneet sekä opiskelijoina hybridiopetukseen ja tuoneet opiskelijan näkökulmaa esille, mutta opettajaopiskelijoina myös täydentäneet materiaaliamme liittyen yhteisölliseen oppimiseen hybridiopetuksen kontekstissa.

Ohessa haluamme kertoa hieman enemmän itsestämme:

 

Kuka olet? Sari Pramila-Savukoski. Olen taustaltani fysioterapeutti ja työskennellyt noin 10 vuotta erikoissairaanhoidossa kirurgian vuodeosastoilla sekä teho-osastoilla. Aikanaan olen ohjannut paljon opiskelijoita ja kun kehittämistyö ja tiedonhalu kasvoi, olen opiskellut terveystieteiden maisteriksi (terveystieteiden opettaja) Oulun yliopistossa Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tiedekunnassa (ent. Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö). Minulla on paljon opetuskokemusta mm. ammattikorkeakoulusta ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta opistotasolta sekä työelämän kehittämistehtävistä. Olen myös kahden, 7- ja kohta 3-v, lapsen äiti.

Mitä teen hankkeessa? Olen pedagogisena asiantuntijana hankkeessa. Huolehdin siitä, että hankkeen tavoitteet täyttyvät, viestin hankkeen toiminnasta, verkostoidun ja ylläpidän verkostoja sekä laajennan ymmärrystäni digitaalisen oppimisen, etenkin hybridioppimisen merkityksestä koulutuksessa Suomessa ja kansainvälisesti. Teen yhteistyötä opettajien ja opiskelijoiden kanssa sekä olen mukana kehittämässä laadukasta oppimista eri toimijoiden kanssa organisaatiossamme.

Mistä iloitsen? Iloitsen siitä, kun saan asioita tehtyä. Teen listoja ja nautin kun lista lyhenee. Iloitsen ihmisistä ympärillä, perheestä ja työkavereista sekä sosiaalisesta vapaa-ajan elämästä, mutta osaan myös nauttia nykyään siitä, että saan omaa aikaa. Iloitsen terveydestä ja uusista taidoista. Olen myös väitöskirjatutkija, joten iloitsen että saan edetä tavoitteitani kohti ja syventää tietoani laaja-alaisesti.

Mikä kiehtoo? Kehittämistyö on kiehtonut minua aina. Minua kiehtoo oppiminen: Mikä saa opiskelijat oppimaan? Mikä estää heitä oppimasta? Miten oppimista voisi tukea parhaiten? Tämä kiinnostuksen kohde sai aikanaan hakemaan opettajaksi. Minua kiehtoo myös ihmisten johtaminen ja turvallisen työ/opiskeluyhteisön merkitys hyvinvointiin.

 

Kuka olet? Tiina Törmänen. Olen taustaltani kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Ennen luokanopettajaopintoja olen suorittanut optometrian kandidaatin tutkinnon ja työskennellyt optikkona useammassa optikkoliikkeessä, joten myös sosiaali- ja terveysalalla työskentely on minulle tuttua. Tutkimuskärpänen puraisi minua luokanopettajaopintojen aikana, jolloin aloin työskennellä LET-tutkimusryhmässä tutkimusavustajana. Kasvatustieteen maisteriksi valmistumisen jälkeen jatkoin LET:ssä väitöskirjatutkijana. Väitöstutkimuksessani tutkin peruskouluikäisten oppilaiden tunteita ja tunteiden sosiaalisesti jaettua säätelyä osana yhteisöllistä oppimista.

Mitä teen hankkeessa? Toimin hankkeessa yhteisöllisen oppimisen asiantuntijana. Tuon hankkeeseen LET-tutkimusryhmän osaamista oppimisen säätelystä, yhteisöllisestä oppimisesta sekä teknologiatuetusta oppimisesta. Erityisesti olen keskittynyt hankkeessa siihen, kuinka yhteisöllistä oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta voitaisiin edistää ja tukea hybridioppimisen kontekstissa.

Mistä iloitsen? Iloitsen pienten ja isojen tavoitteiden saavuttamisesta, itseni haastamisesta ja uuden oppimisesta, uusista ideoista ja oivalluksista, hyvistä keskusteluista, kuorolaulusta, musisoinnista ja musiikin kuuntelusta, virkkaamisesta sekä hauskanpidosta ystävien kanssa.

Mikä kiehtoo? Minua kiehtoo tutkimustyö - aina löytyy jokin uusi ongelma tai kysymys, josta ottaa selvää. Erityisesti minua kiehtoo sosioemotionaalisten tekijöiden, kuten motivaation ja tunteiden, merkitys oppimisessa ja oppimisen säätelyssä. Motivaatio ja oppimisen säätelytaidot korostuvat etä- ja hybridioppimisessa, joten myös LearnHybrid-hankkeessa tehtävä kehitystyö on mielestäni erittäin kiehtovaa ja ajankohtaista.

 

Kuka olet? Olen Heli Kuivila -perheenäiti Haukiputaalta. Aikaisemmalta ammatiltani olen sairaanhoitaja, ja tehnyt suurimman osan hoitajan urastani Oulun yliopistollisessa sairaalassa teho-osastolla. Vuonna 2013 valmistuin terveystieteiden maisteriksi ja siitä asti olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani erilaisissa tehtävissä. Tällä hetkellä työskentelen Terveystieteiden opettajantutkinto-ohjelmassa yliopisto-opettajana ja samalla vastaan kyseisestä tutkinto-ohjelmasta. Lisäksi toimin opettajaopiskelijoiden omaopettajana yhdessä kollegani kanssa. Tällä hetkellä en ole kuitenkaan opetustyössä, sillä toimin projektipäällikkönä kahdessa ESR –rahoitteisessa kehittämishankkeessa. Leipätyöni ohessa teen väitöskirjaa Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamisesta ja osaamiseen vaikuttavista tekijöistä.

Mitä teen hankkeessa? LearnHybrid -hankkeessa toimin projektipäällikkönä. Projektipäällikön tehtäviin kuluu huolehtia, hankkeen toiminnan koordinoinnista; siitä, että muu hankehenkilöstö tietää, mitä tehdä milloinkin ja heillä on mahdollisuus edetä tehtävissään. Päällikön toimenkuvaan kuluu myös raportoida hankeen toiminasta rahoittajalle sekä viestiä hankeen toiminnasta ohjausryhmälle, sidosryhmille sekä ulkopuolisille tahoille yhdessä muiden hankehenkilöiden kanssa.  

Mistä iloitsen? Minua ilahduttaa tällä hetkellä ihana, värikäs syksy, ja että erittäin kiireisen syyskuun jälkeen lokakuu näyttää hieman kiireettömämmältä ja minulla on aikaa syksyisille retkille perheeni kanssa. Iloitsen ihanista kukka-asetelmista ja puutarhassa puuhailusta. Ilahdun myös asioista, jotka edistävät yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa, kuten myös keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa.

Mikä kiehtoo? Minua kiehtoo estetiikka ja erilaiset hyötykasvi- sekä kukkakokeilut puutarhassani. Vapaa-ajallani liikun sekä puuhailen luonnossa ja luonto tarjoaa joka kerta jotain kiehtovaa ja ihmeellistä pohdittavaa ja koettavaa. Myös lasten kehitykseni seuraaminen on kiehtovaa. Minulla on onni seurata kolmen lapsen kehitystä. Työssäni kenties kiehtovinta on löytää ratkaisuja erilaisiin, joskus suuriin ja joskus pieniin haasteisiin. Osaamisen kehittyminen ja osaamisen kehittämiseen vaikuttavien asioiden tutkiminen on myös kovin kiehtovaa.  

 

Hankkeessa ovat mukana lisäksi Sanna Järvelä ja Kristina Mikkonen. Kristina Mikkonen johtaa hankkeen etenemistä. Heidän tutkimusprofiileistaan voit lukea enemmän oheisista linkeistä:

Sanna Järvelä: https://www.oulu.fi/en/researchers/sanna-jarvela

Kristina Mikkonen: https://www.oulu.fi/fi/tutkijat/kristina-mikkonen

Olimme mukana syksyn aikana PEDA-forumissa Helsingissä, jossa esittelemme hankkeemme posteria ja Sarilla on suullinen esitys yhteisöllisen hybridioppimiseen liittyen. 

Heli ja Sari Peda-forumissa Helsingissä elokuussa. Osallistujia oli noin 600.

Lisäksi olimme mukana viime viikon Kansallisessa hoitotieteellisessä konferenssissa, jossa meillä oli suullinen esitys hankkeesta sekä yhteisöllisestä oppimisesta hybridiopetuksessa ja lisäksi e-posteri digitaalisesta oppimisesta ja sen merkityksestä terveystieteiden opiskelijoiden osaamiseen. 

Edelliset kolme kuvaa Kansallisesta hoitotieteellisestä konferenssista Oulusta, jossa oli noin 300 osallistujaa.

Meidät voi nähdä myös Kasvatustieteen päivillä Oulussa marraskuussa.

Ihanaa syyskuuta!

 

Sari, Tiina ja Heli sekä muu hanketiimi

9. Opintori- tapahtuma ja hankkeemme keynote, 5.5.2022

Hyvät lukijat,

Saimme mahdollisuuden pitää keynote-puheenvuoron Opintori-tapahtumassa viime viikon torstaina 5.5. englanninkielellä. OpinTori on Oulun yliopiston koulutuksen ja opetuksen teemapäivä, joka järjestettiin hybridinä (sekä lähi- että etäosallistumismahdollisuus) Linnanmaan kampuksella. Teemana oli Hybridiopetus ja -oppiminen: Painopisteinä hyvinvointi, vuorovaikutus ja motivaatio. Tapahtumassa jaettiin korkeakoulujen opetuksen, ohjauksen, opiskelun ja oppimisen hyviä käytänteitä ja keskusteltiin koulutuksen ajankohtaisista aiheista. Olimme jo aiemmin verkostoituneet organisaatiomme muiden koulutusta kehittävien hankkeiden kanssa ja kutsu Opintorin suunnittelutiimiin tuli kuin tilauksesta. Opintori järjestettiin nyt 14. kertaa.

Keynote-puheenvuoron aluksi herättelimme kuulijoita aiheeseen videon avulla (engl tekstitys tulee kun valitset CC). Olimme itse käsikirjoittaneet oheisen draaman. Saimme rooleihin mukaan pari terveystieteiden maisteriopiskelijaa, Johanna Ojala-Kinnusen sekä Elina Niemen ja halusimme videon avulla tuoda esille hybridiopetuksessa tunnistettuja haasteita ja tunteita (design thinking -työpajat viime syksynä). Itse puheenvuoro nosti esille “hybridiopetus” -termin moniulotteisuutta, hybridiopetuksen haasteita ja mahdollisuuksia, tekijöitä, jotka ovat onnistuneen hybridiopetuksen perustana sekä tulevaisuuden näkymiä. Kerroimme myös, mitä olemme hankkeessa jo tuottaneet ja millaista tietoa keränneet. Toimme esille rakenteilla olevan hybridikoulutusmallin sekä avoimesti tarjottavan koulutuksen, jonka sisältöä tuotamme parhaillaan. Aktivoimme yleisöä myös kysymällä heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään aiheesta Presemon avulla ja oli ilo nähdä luentosalissa yli 70 kuulijaa. Etänä osallistui niinikään yli 70 kuulijaa. Tapahtumassa oli aamun jälkeen erilaisia sessioita, joissa oli erilaisia teemoja opetukseen ja koulutukseen liittyen. Tarkempia sisältöjä voit katsoa täältä: https://opintori22.wordpress.com/.

Tapahtuman lopuksi oli paneelikeskustelu liittyen koulutuksen tulevaisuuteen ja siellä oli mukana yksikkömme maisteriopiskelija Eija Nyman, joka on kartoittanut kansallisesti terveystieteiden opiskelijoiden kokemuksia hybridiopetuksesta. Eija on osallistunut eri paikkakunnalla asumisen vuoksi opintoja myös paljon etä-/ hybridiopetuksena. Muita panelisteja olivat Tapio Koivu (Oulun yliopiston koulutusvararehtori), Heikki Kontturi (projektipäällikkö, Opendigitaito-hanke), Emma Hulkkonen (opiskelija, Ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja), Janne Länsitie (lehtori, Oamk).

Päivä paitsi tarjosi mahdollisuuden hyväksi havaittujen hybridiopetuskäytäntöjen esittämiselle, mutta myös inspiraatiolle ja koulutuksen kehittämisen pohdinnalle, jossa hybridiopetuksella on oma paikkansa.

Ohessa linkki PowerPoint -esitykseemme (keynote): 

https://sway.office.com/QpZhVdaZt6G4u5SI?ref=Link

Opintorin blogijulkaisu Yliopistopedagogiikan sivuilla: https://yliopistopedagogistapostia.blogspot.com/

 

                               Kuvia tapahtumasta sekä keynotessa esitetyn videon editointiprosessista.

  

Sari, Tiina ja Heli

8. Sosiaalinen vuorovaikutus osana hypoteettista hybridikoulutusmallia

Hyvät lukijat,

Hybridikoulutuksen hypoteettinen malli on rakentunut ja täsmentyy sitä mukaa, kun

ymmärryksemme opiskelijoiden ja opettajien kokemuksista syventyy. Olemme keränneet suomalaisten opiskelijoiden kokemuksia digitaalisesta oppimisesta ja hybridiopetuksesta eri terveysalan korkeakouluissa, sekä keränneet kokemuksia hybridiopetuksesta myös terveysalan opettajilta kansallisesti. Hyödynnämme tätä tietoa hypoteettisen mallin rakentamisessa. Mallin keskiössä on terveystieteiden ydinosaaminen; mitä koulutuksella tavoitellaan suhteessa sosiaali- ja terveysalan muuttuviin tarpeisiin. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat tulevat hyödyntämään näyttöön perustuvaa osaamistaan, ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia, kehittämään monialaisesti ja moniammatillisesti palveluita, työskentelemään tiimeissä ja erilaisissa verkostoissa, johtamaan ja olemaan johdettavana. Opiskelija on aktiivisessa roolissa opiskellessaan ja tavoitellessaan tätä osaamista digitaalisissa oppimisympäristöissä ja hybridiopetuksessa. Opettajan sosiaalinen, teknologinen ja pedagoginen osaaminen mahdollistavat opetuksen rakentamisen opiskelijan oppimista tukevaksi.

Etenkin sosiaalinen vuorovaikutus on teema, joka tuntuu kokemuksemme sekä

tutkimuskirjallisuuden mukaan korostuvan hybridiopetuksessa. Olemmekin myös aiemmin kirjoittaneet yhteisöllisestä oppimisesta ja vuorovaikutuksesta. Hybridiopetus parhaimmillaan tukee aktiivista osallistumista, etä- ja lähiopiskelijoiden tasa-arvoista kohtelua, sitouttaa opiskelijoita ja edesauttaa oppimaan. Vuorovaikutus on keino vastavuoroisesti vaikuttaa toiseen mistä parhaimmillaan rakentuu jotain uutta. Yhteiskunnan muutokset muovaavat opetusta ja oppimista, eikä se aina vaadi luokkatilaa onnistuakseen, vaan laadukkaan oppimisympäristön, jossa oppimista ohjaa osaava opettaja, mutta jossa opiskelija tiedostaa oman vastuunsa oppijana ja aktiivisena tiedon etsijänä ja soveltajana. Teknologiset ratkaisut ja ohjeet rakentuvat yhteistyössä ja organisaatiot pyrkivät helpottamaan opettajien työtä yhdenmukaistamalla toimintatapoja, kehittämällä IT-tukea jne.

Hankkeessamme on ollut opiskelijoita työstämässä sisältöä hankkeen työpaketti 2:n tuloksen eli opettajien hybridiopetuskoulutuksen sisältöihin. Koulutus pilotoidaan loppusyksyllä -22, mutta osia siitä jo kovalla vauhdilla työstetään. Yksi teema, jota opiskelijat ovat työstäneet, on ollut sosiaalinen vuorovaikutus ja sen tukeminen hybridiopetuksessa. Viime viikolla testasimme sisältöä niin ikään hybridiopetuksena, ja paikalla oli opettajaopiskelijoita, terveystieteiden opettajia sekä koulutuksen asiantuntijoita. Tuossa testauksessa kokeilimme GatherTown -sovellusta sisältöjen opiskeluun sekä yhteisölliseen työskentelyyn. Työpajan lopputuloksena totesimme, että on olemassa ja tulossa paljon välineitä/sovelluksia opetukseen rikastuttamaan vuorovaikutusta, mitä nykyiset videokokoustyökalut eivät ehkä vielä pysty tarjoamaan. Käytännön taitojen harjoittelu tuottaa haasteita, joihin kuitenkin on teknologialla mahdollista vaikuttaa. Tämä vaatii vielä panostusta ja kehitystyötä.

Mitä mieltä te lukijat olette erilaisista sovelluksista ja niiden käytöstä hybridikontekstissa tai etäopetuksessa?

Oletteko inspiroituneet ja kokeneet oppimisen iloa esim. omilla avattarilla erilaisissa virtuaalisissa ympäristöissä?

                                            GatherDown (Kuva: SPS)

Sari, Tiina ja Heli

7. Yhdessä, mutta eri paikoissa – miten yhteisöllinen oppiminen onnistuu hybridinä?

 

Yhteisöllistä oppimista toteutetaan yhä enenevissä määrin monissa oppimisen konteksteissa, myös terveystieteiden koulutuksessa, johon LearnHybrid-hanke kohdistuu. Kun opiskelijat oppivat yhteisöllisesti, he työskentelevät ryhmissä rakentaakseen tietoa, jaettua ymmärrystä sekä ratkaisuja yhteisen vuorovaikutuksen kautta (Roschelle & Teasley, 1995). Yhteisöllinen oppiminen menetelmänä on hyvin perustelu, sillä tutkimusten mukaan tiedon jakaminen ja yhteinen ymmärryksen rakentaminen ei hyödytä vain ryhmää vaan edesauttaa myös yksilön omaa oppimista (Kirschner et al., 2009). Kun opiskelija osallistuu yhteisölliseen oppimiseen ja työskentelee yhdessä muiden kanssa yhteisen tavoitteen eteen, hän saa myös mahdollisuuden harjoitella tärkeitä yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja, jotka ovat keskeisiä nykypäivän työelämässä menestymisen kannalta. Terveystieteiden koulutus (terveystieteiden kandidaatti ja maisteri) tuottaa asiantuntijoita kuten johtajia, opettajia, projektityöntekijöitä, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita ja kehittämispäälliköitä työelämän tarpeisiin ja heiltä vaaditaan monenlaista osaamista. Terveystieteiden koulutus tuottaa osaajia, joilla on sosiaali- ja terveysalan vahvaa tietämystä, käytännön taidot luoda ratkaisuja monimutkaisiin sosiaali- ja terveysalan ongelmiin sekä kykyä soveltaa tietoa. Opiskelija saa tutkintonsa myötä valmiudet toimia osana ryhmää, arvioida omaa ja muiden toimintaa, kyvyn verkostoitua, ja olla vuorovaikutuksessa moniammatillisissa ja monialaisissa tiimeissä. Yhteistyötaidot korostuvat entisestään esimerkiksi uusien hyvinvointialueiden kehittämisessä, joissa yhteisiä toimintakäytänteitä jaetaan, etsitään soveltuvia ratkaisuja ja kehitetään toimintaa erilaisissa tiimeissä. Digi- ja teknologiataidot edesauttavat asiakaslähtöisten palveluiden tuottamisessa ja niissä ohjaamisessa sekä tasa-arvon kehittämisessä. Kyky luoviin ratkaisuihin yksin ja yhdessä on taito, jota tarvitaan kaiken tiedon soveltamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa.

                                           Kuva:Pixabay

Aiemmassa blogitekstissä nostimme esiin toimivan vuorovaikutuksen yhtenä hybridiopetuksen ja -oppimisen haasteena. Kun osa opiskelijoista osallistuu lähiopetukseen ja osa on mukana etäyhteyden välityksellä, yhteisöllinen oppiminen voi olla yksi menetelmä, jonka avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusta opiskelijoiden välillä. Ryhmätyöskentely antaa opiskelijoille mahdollisuuden vuorovaikutukseen pienemmissä ryhmissä ja tällöin myös esimerkiksi kameroiden auki pitäminen ja oman puheenvuoron saaminen on helpompaa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että laadukasta yhteisöllistä oppimista ei tapahdu automaattisesti vain istuttamalla opiskelijat saman pöydän ääreen (Barron, 2003) tai siirtämällä heidät yhteiseen break out -huoneeseen Zoomissa. Meillä jokaisella on kokemusta turhauttavasta ryhmätyöskentelystä, joka ei ole sujunut hyvin: ryhmän jäsenten tavoitteet ovat olleet eriävät, kaikkien mielipiteitä ei ole otettu huomioon, joku ei ole tehnyt omaa osaansa tai yhteiseen ongelmaan ei vain olla löydetty sopivaa ratkaisua. Yhteisöllinen oppiminen ei siis ole helppoa kasvokkain, mutta hybridikonteksti tuo myös uudenlaisia haasteita. Zoomissa vapaamatkustajan on helpompaa piiloutua pelkän nimensä taakse ja myös vuorovaikutus voi olla kankeampaa ja aiheuttaa helpommin väärinymmärryksiä. Tämä nousi esiin myös hankkeemme Design Thinking -työpajoissa: ryhmätyöt ja ajatusten vaihtaminen etänä koetaan opiskelijoiden näkökulmasta hankalana.

Haasteet yhteisöllisessä oppimisessa voivat siis olla lähtöisin useasta eri tekijästä, mutta onneksi niihin on mahdollista löytää myös hyviä ratkaisuja (Järvenoja et al., 2019). Tällöin oppimisenaikaiset haastetilanteet voivat toimia oppimiskokemuksina ja antavat mahdollisuuden harjoitella tärkeitä yhteistyötaitoja (Koivuniemi et al., 2018). Yhteisöllinen oppiminen vaatii toimiakseen ryhmältä kykyä asettaa yhteisiä tavoitteita, suunnitella ja tarkkailla etenemistään sekä muuttaa toimintaansa tarvittaessa haasteiden edessä (Hadwin, Bakhtiar, & Miller, 2018). Kun ryhmän jäsenet tarkkailevat ja koordinoivat oppimistaan yhdessä neuvottelemalla, voidaan puhua oppimisen jaetusta säätelystä (Hadwin, Järvelä, & Miller, 2018). Yhteisöllistä oppimista onkin tuettu aiemmin sekä lähi- että etäkonteksteissa lisäämällä opiskelijoiden tietoisuutta oppimisen jaetusta säätelystä sekä auttamalla heitä suunnittelemaan ja tarkkailemaan oppimistaan yhteisöllisen oppimisen käsikirjoituksen (script) avulla (Miller & Hadwin, 2015). Työkaluja yhteisöllisen oppimisen tukemiseen on siis jo olemassa, mutta miten näitä tulisi soveltaa ja edelleen jatkokehittää, kun yhteisöllistä oppimista toteutetaan hybridinä? Asettaako hybridikonteksti erilaisia haasteita, mutta myös vastaavasti uusia mahdollisuuksia, yhteisöllisen oppimisen kannalta?

Muun muassa näihin kysymyksiin pyrimme LearnHybrid-hankkeessa hakemaan vastauksia osana hybridikoulutusmallin suunnittelua. Olemme jo kehittäneet ja pilotoineet yksittäisiä yhteisöllisen oppimisen työtapoja viime syksynä terveystieteiden opiskelijoiden opintojaksoilla. Kevään aikana hankkeessa on tarkoitus jatkaa kehitystyötä. Tarkoituksena on soveltaa jo olemassa olevia, mutta myös kehittää uusia menetelmiä, jotka on suunnattu erityisesti hybridiopetuksen ja -oppimisen tarpeisiin. Tähän kehitystyöhön osallistuvat harjoittelunsa puitteissa myös terveystieteiden opettajaopiskelijat Elina Niemi ja Johanna Ojala-Kinnunen. Lisäksi meillä on jo innostunut tiimi kansainvälisiä LET-opiskelijoita mukana, ja he ovat rakentaneet teoriapohjaa ja ideoita sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemiseksi hybridiopetuksessa.

Hybridikoulutusmallin kehittäminen on hyvässä vauhdissa, samoin opettajien hybridiopetusosaamista mittaava mittari. Odotamme, että pääsemme jakamaan teille konkreettista tietoa hankkeestamme kevään kuluessa.

 

Lähteet

Barron, B. (2003). When Smart Groups Fail. Journal of the Learning Sciences, 12(3), 307–359. https://doi.org/10.1207/S15327809JLS1203

Hadwin, A.F., Bakhtiar, A., Miller, M. (2018). Challenges in online collaboration: Effects of scripting shared task perceptions. Int J Comput Support Collab Learn. 13(3):301–329. https://doi.org/10.1007/s11412-018-9279-9

Hadwin, A. F., Järvelä, S., & Miller, M. (2018). Self-regulation, co-regulation and shared regulation in collaborative learning environments. In D. Schunk & J. Greene (Eds.), Handbook of Self-Regulation of Learning and Performance (2nd ed., pp. 83–106). Routledge.

Järvenoja, H., Näykki, P., & Törmänen, T. (2019). Emotional regulation in collaborative learning: when do higher education students activate group level regulation in the face of challenges? Studies in Higher Education, 44(10), 1747–1757. https://doi.org/10.1080/03075079.2019.1665318

Koivuniemi, M., Järvenoja, H., & Järvelä, S. (2018). Teacher education students’ strategic activities in challenging collaborative learning situations. Learning, Culture and Social Interaction, 19(November), 109–123. https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2018.05.002

Miller, M., & Hadwin, A. (2015). Scripting and awareness tools for regulating collaborative learning: Changing the landscape of support in CSCL. Computers in Human Behavior, 52, 573–588. https://doi.org/10.1016/j.chb.2015.01.050

Kirschner, F., Paas, F., & Kirschner, P. A. (2009). Individual and group-based learning from complex cognitive tasks: Effects on retention and transfer efficiency. Computers in Human Behavior, 25(2), 306–314. https://doi.org/10.1016/j.chb.2008.12.008

Roschelle, J., & Teasley, S. D. (1995). The construction of shared knowledge in collaborative problem solving. ComputerSupported Collaborative Learning, 69–97. https://doi.org/10.1145/130893.952914