Opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen sekä vuorovaikutus muiden opiskelijoiden kanssa yhteisen tiedon ja ymmärryksen rakentamiseksi ovat keskeisiä laadukkaan oppimisen kannalta (Miyake & Kirschner, 2014). Kun LearnHybrid -hankkeessa kartoitettiin opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia ja tarpeita hybridiopetukseen eli yhtäaikaiseen lähi- ja etäopetukseen liittyen, sekä Design Thinking -työpajoissa että opiskelijoiden kokemuksissa toimiva vuorovaikutus nimettiin yhdeksi hybridiopetuksen ja -oppimisen keskeiseksi haasteeksi.
Yllä kuvailevamme haasteet ovat varmasti tuttuja myös hybridiopetusta toteuttaneille opettajille. Miten opiskelijat saataisiin osallistumaan ja kommunikoimaan? Entä kuinka huomioida lähi- ja etäopiskelijoita tasavertaisesti? Vastataksemme opiskelijoiden sekä opettajien tarpeisiin, LearnHybrid -hankkeessa on etsitty keinoja siihen, kuinka opiskelijoiden aktiivista osallistumista hybridiopetukseen voitaisiin tukea niin, että heillä olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet oppia uutta vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden kanssa. Huomiota ei ole kiinnitetty vain oppimiseen liittyviin tiedollisiin tekijöihin, vaan yhdeksi tärkeäksi elementiksi on nostettu myös opiskelijoiden sosio-emotionaalisen vuorovaikutuksen tukeminen sekä turvallisen ilmapiirin luominen.
Sosio-emotionaalisen vuorovaikutuksen kautta ryhmän jäsenet voivat rakentaa oppimista tukevaa, turvallista ilmapiiriä esimerkiksi kehittämällä ryhmän jäsenten välistä luottamusta ja yhtenäisyyttä, tarjoamalla ja saamalla tukea muilta ryhmän jäseniltä sekä ilmaisemalla ja jakamalla oppimiseen liittyviä tunteitaan (Bakhtiar et al., 2018). Kun hybridiopetukseen kehitetään uusia oppimisen teoriaan ja tutkimustietoon perustuvia menetelmiä, se voi parhaimmillaan tarjota opiskelijoille oppimista tukevan oppimisympäristön sekä joustavammat mahdollisuudet osallistua opetukseen ilman, että opetuksen ja oppimisen laadusta tarvitsee tinkiä. Uudenlainen hybridioppimisympäristö auttaa myös opiskelijoita omaksumaan uusien teknologioiden käyttöä ja harjoittelemaan tulevaisuudessa yhä enemmän korostuvia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja erilaissa konteksteissa.
Hankkeessa tehtävään kehitystyö alkoi lokakuussa pidetyissä Design Thinking -työpajoissa, joihin osallistui sekä opettajia, koulutuspäälliköitä, teknologia-asiantuntijoita että hybridiopetukseen osallistuvia opiskelijoita. Työpajoissa ideoituja opetusmenetelmiä on jo pilotoitu terveystieteiden opintojen opintojaksoilla ja kehitystyö jatkuu koko kevään ajan. Myöhemmin syksyllä 2022 LearnHybrid -hankkeessa toteutetaan opettajille täydennyskoulutus, jonka tavoitteena on lisätä opettajien kykyä toteuttaa laadukasta hybridiopetusta ja näin myös vähentää opettajien kuormitusta.
Koska
toimiva vuorovaikutus on yksi laadukkaan oppimisen kulmakivistä, mutta myös
yksi isoimmista haasteista hybridiopetuksen toteuttamisessa, alustavien
suunnitelmien mukaan yksi koulutuksen osa-alueista tulee kohdistumaan
erityisesti vuorovaikutuksen tukemiseen. Kehitystyöhön osallistuu myös terveystieteiden
ja oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön maisteriopiskelijoita,
jotka tekevät hankkeessa opintoihinsa liittyviä oppimistehtäviä, kuten pro
gradu -tutkielmia. Terveystieteiden maisteriopiskelijat ovat avainasemassa
opiskelijoiden kokemusten kartoittamisessa sekä opettajien
hybridiopetusosaamisen arvioimisessa kansallisesti kerätyllä aineistolla, kun
taas oppimisen ja koulutusteknologian opiskelijat tulevat osallistumaan
opetusmenetelmien kehittämiseen sekä opettajien täydennyskoulutuksen
suunnittelemiseen vuorovaikutuksen tukemisen osalta. Opiskelijoilla on myös iso
rooli opettajille suunnatun hybridiopetusosaamisen mittarin rakentamisessa sekä
opettajien hybridiopetuskoulutuksen pilotin vaikuttavuuden kuvaamisessa, jotta
koulutuksesta saadaan rakennettua kaikille avoin ja tarpeita vastaava koulutus.
Päivitämme blogiin lisää tietoa kehittämistämme ratkaisuista kevään aikana – seuraathan blogiamme!
Lähteet
Bakhtiar, A., Webster, E. A., &
Hadwin, A. F. (2018). Regulation and socio-emotional interactions in a positive
and a negative group climate. Metacognition and Learning, 13(1),
57–90. https://doi.org/10.1007/s11409-017-9178-x
Barron, B. (2003). When Smart Groups
Fail. Journal of the Learning Sciences, 12(3), 307–359. https://doi.org/10.1207/S15327809JLS1203
Isohätälä, J.,
Näykki, P., Järvelä, S., & Baker, M. J. (2018). Striking a balance: Socio-emotional
processes during argumentation in collaborative learning interaction. Learning,
Culture and Social Interaction, 16(February 2017), 1–19.
https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2017.09.003
Miyake, N., & Kirschner, P. A.
(2014). The social and interactive dimensions of collaborative learning. The
Cambridge Handbook of the Learning Sciences, Second Edition, 418–438. https://doi.org/10.1017/CBO9781139519526.026
Zimmerman, B. J. (2002). Becoming a
Self-Regulated Learner: An Overview. Theory Into Practice, 41(2),
64–70. https://doi.org/10.1207/s15430421tip4102